taide pitkä, elämä lyhyt

puupiirros/wood cut, 2010

Tämä blogi tuli täyteen eli tiensä päähän. Reilun vuoden olen kirjoittanut ja kuvannut blogiin, koska haluan muistaa  elämän pieniä ja  isompiakin elämyksiä. Samalla olen järjestellyt valokuviani ja ajatuksiani.

Ilokseni, yllätyksekseni ja kiitollisena huomaan samalla saaneeni lukijoita ja olen tutustunut  uusiin ihmisiin kuten esimerkiksi Marja-Leena Rathje ja Heli Innala. Olemme kommentoineet toistemme kirjoituksia ja kuvia, kiitos Marja-Leena ja Heli ja kaikki muut lukijat!

Merkintöjä kertyi 171, enimmäkseen kuvia ja vaihtelevasti sanoja.

Minulle merkityksellisiä ovat mm seuraavat:

Kirje/Letter

Back To My Roots

Juhannus I / Midsummer I

Rainy Night In..

Unta ja lunta

Nyt siirrän bloggaamisen uudelle sivustolle: Vivere est, elämä on, tervetuloa sinne!

====

This blog has come to its end. I have been blogging for a year now. It has been useful for me to organize my pictures and thoughts by making notes. And it has been wonderful to have had new friends, like Marja-Leena Rathje and Heli Innala, I am thankful and happy!

Some of my  most important notes  can be seen in the links above. There you may also find the things in life precious for me.

Thank you for reading my blog and welcome to my new blog, Vivere est, life is!

Pietari osa 5. / St. Petersburg, Part 5.

The Russian Museum

Venäjän taide on jäänyt minulle todella vieraaksi. Ikonitaiteen merkityksen tiedän  ja sellaiset modernismin nimet kuin Chagall, Malevits ja Kandinsky tunnen kyllä, mutta muuten on Venäjän taide ollut minulle iso kysymysmerkki.

Ennen matkaa oli onneksi Pirkkalan taideyhdistyksen hyvä luento aiheesta, joten osasin hakea ja odottaa esim Ilja Repinin teoksia. Toisaalta tällainen tilanne on herkullinenkin, kun katselee teoksia ilman ennakko-odotuksia, avoimin ja utelian mielin. Yllättäen jäin sen vieraammaksi jääneen vanhemman taiteen pariin. Teosten, varsinkin historialisten maalausten, ällistyttävän suuri koko ja äärimmäinen taidokkuus viehättävät, vaikka otan tämäntyyppiset teokset enemmänkin taidonnäytteinä ja ajankuvana kuin taiteena sinänsä. Ne ovat mahtavia ja upeita, mutta muotokuvissa ja pienimuotoisemmisssa, vähäeleisemmissä teoksissa on herkkyyttä ja luonnetta ja ilmaisun kekseliäisyyttä, mikä mun mielestä nostaa ne enemmänkin taiteeksi kuin historialliset, suuret maalaukset.

On oikeastaan todella hauskaa “löytää” uusia taiteilijoita tällä tavoin ihan tietämättömänä valtavassa museossa kulkien. Ihastuin suuresti Valentin Serovin teoksiin. Tästä taitelijasta en ollut aiemmin kuullut, mikä on kyllä suorastaan noloa, kun sentään luen taidekirjoja ja olen lukenut vähän taidehistoriaakin..

Noh, tämä “löytäminen” on tämmöisessä tilanteessa sitäkin hauskempaa.

Tässä muutama Serovin teos. Hän ilmeisesti siityi työskentelyssään  modernismiin ja  tunsi Euroopan taidetuulet:

I am ashamed of how little I know about Russian art. But because of that it was surprising and marvellous to see so much amazing art in Russian Museum. I found Valentin Serov´s works wonderful,  so embarrassing but never heard of him before..

Pietari, osa 4. / St. Petersburg, part 4.

Näin muutaman päivän aikana huiman määrän taidetta ja otti pari päivää, että pystyin sanomaan mikä ja mitä erityisesti jäi mieleen. Tassä siis eremitaasi.

Täällä olisi voinut viettää monta päivää ja silti olisi paljon jäänyt näkemättä. Olen oikeastaan yllättynyt, mitkä teokset mulle jäi mieleen. Olen nykyisin eniten innostunut nykytaiteesta, mutta nyt oltiinkin taidehistorian äärellä. No, modernismin mestareitten teokset ovat olleet mulle tärkeitä aina, vuorotellen olen fanittanut sellaisia mestareita kuin Monet, Renoir, Gauguin, Matisse ja Picasso.

Ja nyt nämä top 5:

Picasson hersyvä keramiikka

Matissen dekoraatiot ja oman teoksen ( Elämän tanssi-teos maalattuna tämän työn sisään) kommentointi

Corot´n dramatiikka on pysäyttävää

Gauguinin estoton värien käyttö

ja sokerina pohjalla Vlaminckin vaikuttava maisema, pienikin voi olla suurta, teos on kooltaan  vain n. 30 x 40cm

Yksityiskohtia tarkastelin yllättäen impressionistien teoksissa:

Ja aina on hauskaa tarkastella ympäristöä:

These are some of the works, details and views I was  impressed of in Hermitage. Oh, I want to go there again!

Osa I / Part I

Pietari 23.-26.9.

I tried to find a book with short stories  by Tsehov ( I do have it - somewhere ) for a trip to St. Petersburg next week end but I found myself organizing my books telling about Africa ( my passion ) The books are beautiful -yellow-orange- as Africa itself ( and sooo captivating!) Perhaps the most impressive to me have been those by Alexandra Fuller ( the title: Don´t Let´s go Out to the Dogs Tonight  is by the way impossible to translate into Finnish, but I admire the way it has been done,  though ) The other one  , Scribbling The Cat, ( in the picture ) is also an impressive title and story itself so  dark and hilarious.

Well I ended up organizing the CDs, too.  I like the cover of the CD by Erykah Badu and another CD by Sweet Honey In The Rock ( what a charming name for this all-women, African-American essemble. We ( my husband and I ) have been lucky too see and hear live in concert both Erykah Badu  and these lovely a cappella ladies (here in Finland) some years ago.

At the end I decided to take (with me for the week end)  a novel telling about South Africa by Richard Mason, The Lighted Rooms ( the title is translated decently by the way)

ps. ( I am keen on using parenthesis in my text )

====

Hain matkalukemista kirjahyllystä ( viikonlopun Pietarinmatkaa varten ) ja päädyin järjestelemään kirjoja ja cd-levyjä ( ihan on loogista toimintaa, usko pois ). Mulle on kertynyt useita Afrikka-aiheisia kirjoja ja viimeisin niistä, Barbara Kingsolverin Myrkkypuun siemen, jäi tyttärelle viime viikonloppuna. Se kirja on ihan mahtava kuvaus tuosta kummallisesta maanosasta.

Olen käynyt kerran ( Saharan etelän puoleisessa ) Afrikassa  ja voin vieläkin nähdä mielessäni vaaleanturkoosin taivaan värin ( sen runsaan viikon matkan aikana en nähnyt yhtään pilveä taivaalla ) sekä oranssin maan värin. Luin afrikanmatkallani Alexaandra Fullerin  Don´t Let´s go To The Dogs Tonight, my African childhood ( ei käy kääntäjää kateeks, mut hyvä yritys, suomeksi siis: Ei hunnigolle tänään, afrikkalainen lapsuuteni ). Hyllyssäni on kuvan toinen Fullerin kirja afrikkalaisen lapsisotilaan tarina, surullinen ja hauska samalla kertaa.

Lukuelämys oli myös Chimamanda Ngozi Adichien:  Puolikas keltaista aurinkoa  ja aion lukea sen uudestaan. Kirjankannet ovat näissä kirjoissa upeita: keltaisen, oranssin ja punaisen sävyissä ( kuten usein Afrikka-aiheisissa kirjoissa?) .

Mun CD varastoni upein levynkansi taas  on Erykah Badun Baduism ja hyvänä kakkosena Sweet Honey In the Rock a cappella levy Twenty Five. Viimemainittuja oltiin katsomassa vuosia sitten Tampereella ja Erykah Badua 2009 Pori Jazzissa. Molemmat ovat musiikillisesti mielenkiintoisia ja omaperäisiä. Linkissä Erykah Badun hienon musiikin lisäksi oivallinen video ( jossa on muuten levynkansilla tärkeä rooli ).

Ja kaikki hyllyjen penkominen alkoi siis  siitä, että muistin mulla olevan jossain Tsehovin Nainen ja sylikoira-novellikokoelma. Vaikka se sopisi tietty oivallisesti  Pietarinmatkalle, otan mukaan kuitenkin Etelä-Afrikkaan sijoittuvan Richard Masonin Muistojeni huoneet.

ps. ( Toteutan tässä kirjoituksessa salaista intohimoani käyttää tekstissä sulkumerkkejä, siitä tuli aikoinaan koulussa aina miinusmerkki numeron perään. hih. )

Erykah Badu : Honey

Sweet Honey In The Rock

Sweet Honey in the rock,Motherless Child

===

Aiemmin blogissani kirjoista, musiikista, Afrikasta.. / Earlier in this blog about Africa, books, music..

Zahir

Oye Como va

kirjailua

Unta ja lunta

Tyttären kaapin oveen oli ilmaantunut muutama tanssikuva lisää.

Tytöllä on niin pieni asunto, ettei sinne mahdu sohvapöytää. Tai mahtuisi, mutta sitten ei olisi tilaa venytellä.

Äiti-tytär-päivänä Turussa ehdimme monenlaista, näimme mm. muutaman mielenkiintoisen näyttelyn ja söimme  herkullisen aterian, aiheeseen sopivasti,  Mami-ravintolassa.

Turkuun on hyvä yhteys; bussilla sinne ja junalla takas, kätevää ja nopeaa ja helppoa.

- Ei hassumpi lauantaipäivä!

===

Titanik-galleria Kalle Lampela

Vanhan Suurtorin galleria: Satu Nikku ja Pirjo Berg

Wäinö Aaltosen museo kuvanveistäjäliiton 100-vuotisnäyttely.

====

I spent a rainy day in Turku visiting my dancing daughter. Among other things we had lunch in a charming little restaurant Mami and visited some intrigueting art exhibitions, see the links above.

What a lovely Saturday!

Tanssista / about dance in this blog