taide pitkä, elämä lyhyt

Valokuvatorstain  aiheena on se valkoinen, jota nyt on joka puolella.

Thursday Photo this week is about this white that is all over right now.

Tällä järvellä kakki lapsemme oppivat uimaan. Siitä on paljon aurinkoisia hellekesämuistoja, mutta myös rankkoja: yhtenä kesänä yksi heistä sairastui vakavasti. Ja parani myös, onneksi.

Talvisin saunarannassa laskettiin mäkeä järven jäälle. Se vähä, mitä hiihdän, hiihdän täällä. Stadionilla  käyn  avantouinnissa.

Nostalgia jatkuu, kun syön Fami-patukan - Fazer, kun haluatte hyvää - ja palaan 70-luvulle, jolloin ko patukka oli uusinta uutta. Kuuntelen hauskan haikeeta retro R&B musaa; Raphael Saadiq: The Way I See It.

Maistuis varmaan sullekin.

______________________________

This is the lake where all our children learned to swim.  In winter skiing cross country and winter swimming is really  COOL here. My nostalgic mood continues as I taste chocolate ( Fami, by Fazer ) from my childhood and listen to retro R&B music  by Raphael Saadiq: The Way I See It.

I recommend all of these: the lake, Fami and Raphael´s music…

Fami

Raphael Saadiq

Monday thoughts

Uudenvuodenpäivänä tein vuosikymmenen ensimmäisen lumienkelini. Seuraavana päivänä  ajelimme lumisella tiellä länsirannikolle. Hautausmaan bussipysäkki oli nimetty humppabussin pysähdyspaikaksi. Kyllä lumienkeliäkin nauratti.

—

Angel in the snow and the music bus.

We were driving in the snowy, quiet landscape to visit a graveyard. There was a bus stop with a text: “happy music bus”  - that made the angel smile.

Valokuvatorstai, “Räiskyvä”. Tämä on marraskuinen kuva, pakkaspäivä, kävelylenkin varrella oleva graffiti.valokuvatorstai

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12

Kuvasin punaisia esineitä ja asioita ympäriltäni piristääkseni marraskuista harmautta. Julistan samalla kilpailun: 15.12.2009 mennessä oikein vastanneitten kesken arvon yllätyspalkinnon. Voit vastata s.postitse Facen kautta tai leenamariavainio(at)netti.fi

1. Missä kuvassa on kuvaaja mukana?

2.Mikä kuvista on yksityiskohta maalauksestani?

Molempiin kysymyksiin on vain 1 oikea vastaus.

Voittajan etunimen tai nimimerkin julkistan 16.12.2009 ja samalla tulevat oikeat vastaukset ja selitykset kuviin sekä kuva palkinnosta. Voittaja saa palkinnon postitse.

Jää

Luminainen

Häikäisy

Lumi

Moro

Minne menet? Sitä voi olla tällaisten peruskysymysten äärellä kirpeän aurinkoisena marraskuun päivänä arkisella kevelylenkillä tylsähkössä kaupunkimaisemassa. Noh, kauneus on katsojan silmässä. Ja hyväksi kevennykseksi sattui viimeinen seinäkirjoitus uimarannan kävelytunnelissa..

Vapaapäivän tajunnanvirtainen suunnittelematon aika lipui kirja- ja levykauppan. Randy Crawfordin upea Naked and True -levy oli käsittämättömästi ja onnekseni joutunut ale-koriin. Samoin mukaan tarttui Keltaisen kirjaston pokkari Kazuo Ishiguron Pitkän päivän ilta. Kirjailija on syntynyt Japanissa, mutta asuu ja elää Britanniassa. Hän kirjoittaa hyvin englantilaisesti, verkkaiseen ja haikeaan sävyyn, joka sopii syksyyn.

Neljän aikaan iltäpäivällä kuvasin marraskuista auringonlaskua. Hmm

Ettei menisi ihan hempeilyksi, laitan mukaan keskiviikon kävelyretkellä kuvattua särmää: Urban Beauty, graffiteja, olkaa hyvä.

Kirjastosta lainasin kolme mainiota taidekirjaa. Olen nähnyt upean elokuvan Basquiatista (1960-1988), 27-vuotiaana huumeitten yliannokseen kuolleesta newyorkilaistaiteilijasta. ( Andy Warholia, Basquiatin ystävää, elokuvassa esittää upeasti itse David Bowie! ) Basquiat oli graffititaiteilija, joka saavutti jo elämänsä aikana mainetta, mammonaa ja kunniaa. Koko rikkinäisen ja surullisen lyhyeksi jääneen elämänsä ajan hän piirsi ja teki taidetta, johon liittyi graffitien tapaan paljon sarkastisia tekstejä ja niitten yliviivauksia. Nyt lainasin kirjastosta hänen elämäntarinansa, jonka Phoebe Hoban on taustoja valottaen oivallisesti kirjoittanut.

Toinen samalla kirjastoreissulla mukaan tarttunut elämänkerta kertoo täysin erilaisesta taiteilijasta. Pauno Pohjolainen (1949-) on kuvanveistäjä, suurperheen isä ja harras ortodoksi. Hänen puiset,  monumentaaliset, abstraktit veistoksensa ovat jollain tavoin hartaita ja mystisiä. Usein ne ovat isoja ja massiivisia ja kuitenkin samalla selittämättömällä tavalla hauraita.

Kolmas lainaamani kirja kertoo keraamisen kuvanveiston keinoin tehdyistä ihmisfiguureista eri taiteilijoitten tekeminä ja eri tyylein toteutettuina. Savi on upea materiaali, niin fyysinen. Siksi ymmärrän hyvin miksi juuri keraamisessa kuvanveistossa ihmistä kuvataan niin usein.

Luen kaikkia kolmea kirjaa yhtä aikaa, vuorotellen kutakin…